"EI VOI OLLA TOTTA!" HUUDAN NIIN, ETTÄ LINNUT TIPPUU PUISTA. Kirjallisuustieteellinen kertomus fiktion matkasta kouluun ja takaisin

Tutkielma käsittelee fiktion kirjoittamista osana koulukirjoittamista. Tutkimuskohteenani on kaksikymmentä lukion ensimmäisen äidinkielen ja kirjallisuuden kurssin opiskelijan kirjoittamaa fiktiivistä kertomusta, joista lähempään tarkasteluun valitsin viisi. Tutkimuskysymykseni jakaantuvat kolmeen osaan: millaisia fiktiivisiä kertomuksia opiskelijat kirjoittavat, millainen asema fiktion kirjoittamisella on suhteessa kirjallisuuden opetukseen ja miten kirjallisuuden tutkimuksen teorioita voi soveltaa opiskelijoiden kertomuksiin. Saadakseni kosketuspintaa koulumaailmaan vertaan opiskelijoiden kertomuksia lukion valtakunnalliseen opetussuunnitelmaan ja yhteen käytössä olevaan oppikirjaan, joka on tehty opetussuunnitelman pohjalta. Viimeaikaisessa kirjallisuuden opetukseen liittyvässä keskustelussa on nostettu esiin kysymys siitä, kohtaavatko kirjallisuuden opetus lukiossa ja ylioppilastutkinnon tekstitaidon koe toisensa. Tutkimuksellani tahdon ottaa kantaa tähän keskusteluun. Mielenkiintoista opiskelijoiden kertomuksissa on se, että jokaista kertomusta on mahdollista tarkastella kirjallisuustieteellisten käsitteiden avulla. Opiskelijoilla siis on kykyä luoda fiktiivisiä maailmoja, joista on löydettävissä kaikupohjaa kirjallisuustieteellisille käsitteille. Tutkielmassa pyrinkin hahmottamaan oppilaslähtöistä tapaa kirjallisuustieteellisten käsitteiden opettamiseen, koska vallalla olevien oppimiskäsitysten mukaan tiedon vastaanottamista tärkeämpää on tiedon aktiivinen luominen. Fiktion kirjoittaminen on aktiivista toimintaa, jossa rakennetaan ja luodaan uusia maailmoja vanhan tiedon ja olemassaolevien kokemusten pohjalta. Näin ollen se on luovan toiminnan ohella myös tiedon jäsentämistä. Fiktion kirjoittamista koulussa on kritisoitu, koska se ei vastaa sellaisia kirjoittamisen taitoja, joita esimerkiksi työelämässä tarvitaan. Kuitenkin fiktion kirjoittamisella lienee riittävä käyttöyhteys itseilmaisussa ja identiteetin rakentamisessa, jotka ovat tärkeitä näkökulmia yksilön rakentaessa suhdettaan yhteiskuntaan. Koska kirjoittamisen kautta ihmiset voivat käsitellä kysymyksiä siitä, keitä he ovat ja millaisena todellisuus heille näyttäytyy, fiktion kirjoittamisen voidaan ajatella olevan väline elämän ja identiteetin hahmottamiseen. Teoreettisena viitekehyksenäni toimii Ansgar Nünningin kulttuurinen narratologia, jossa perinteisillä strukturalistisilla työkaluilla yritetään saavuttaa niin temaattisia kuin kontekstuaalisiakin tulkintoja. Tutkielmani on siis myös metanarratiivinen lukukoe, jossa yritän selvittää, onko Nünningin kulttuurisesta narratologiasta vakavasti otettavaksi teoriapohjaksi. Fiktiota tarkastellessa ei voi välttyä niin toden ja epätoden kuin fiktiivisen ja ei-fiktiivisen kirjoittamisen vastakkainasetteluilta, mutta tämänkaltainen erottelu ei ole tutkielmani tarkoitus vaan pikemminkin työskentelyväline. Asiasanat:fiktion kirjoittaminen, fiktiivisyys, kirjallisuuden opetus lukiossa, Ansgar Nünnin